Siperiankissa

Siperiankissa on vielä melko uusi tulokas rotukissamaailmassa.Se on ollut olemassa jo satoja ehkä tuhansiakin vuosia. Rodun alkuperästä on liikkeellä monenlaisia arvailija,mutta nimestään huolimatta siperiankissan alkujuuret eivät suinkaan ole Siperiassa,vaan todennäköisesti muinaisessa Persiassa ja Transkaukasiassa.  Aluetta pidetään kaikkien pitkäkarvakissojen kantakotina. Siperiankissaa pidetään Venäjällä kansallisrotuna,koska se on ollut pitkään vallitseva kissatyyppi venäläisten lemmikkinä. Suomeen ensimmäinen siperiankissa(Plamenka) tutiin v.1992 ja FIFe hyväksyi rodun v.1998. FIFen luokituksessa puolipitkäkarvakissat ovat II-kategoriassa. Samaan kategoriaan kuuluvat myös maine coon,norjalainen metsäkissa,turkkilainen angora,turkkilainen van,american curl,ragdoll ja pyhä birma. Siperiankissan väriluokitus on sama kuin muillakin luonnonroduilla eli yhdeksän väriryhmää,naamioväri ei ole hyväksytty. FIFe on kuitenkin alustavasti hyväksynyt .2009 alusta siperiankissan sisarroduksi,neva masqueraden joka on naamiokissa ja jolla on muuten sama standardi.

Siperiankissa liikkuu nopein,ketterin askelin ja hyppää kevyestikkin korkealle. Sen olemuksessa on ehtymätöntä energisyyttä ja leikkisyyttä. Turkki on näyttävä; alimpana koholla oleva tiheä ilmava alusvilla,joka putoaakesäksi pois; varsinainen puolipitkä paksu turkki,jossa talvisin muhkea kaulus ja villahousut; päällimmäisenä selkää pitkin puuhkamaisen hännän päähän asti kulkevan karkea pitempikarvainen "sadetakki". Turkki lämmittää ja suojaa sateelta ja eristää auringon paahteelta. Siperiankissa kestää mainiosti Suomen ilmaston äärimmäisiä vaihteluita ja ulkoilee mielellään tarhassa ympäri vuoden. Tätä kissaa ei tarvitse varjella pakkaselta eikä myrskyiltä,se saa leikkiä lempielementissään,lumessa,vilustumatta. Siperiankissa ei upeasta turkistaan huolimatta ole mikään jatkuvaa trimmaamista vaativa rotu,vaan viikottainen kevyt harjaus riittää takkuuntumattoman turkin perushoitoon. Päivittäine ulkoilu parantaa luonnollista vuodenaikarytmiä ja jokakeväinen karvanlähtö on ohi nopeasti.

Luonteeltaan siperiankissa on välitön ja sydämellinen. Se rakastaa läheisyyttä ja hakeutuu mielellään syliin kehräämään. Se on temperamenttinen ja nopearytminen kissa ja ei osoita epäluuloisuutta tai aggressiivisuutta. Arkuus ei yleensä kuulu siperiankissan luonteeseen lainkaan. Usein sen elämänasenteena onkin "kaikki rakastavat minua - minä rakastan kaikkia. Siperiankissan rohkeus ja luottavaisuus tuottavatkin joskus omistajalle ylimääräistä huolta. Kun tähän lisätään vielä vilkkaus ja uteliaisuus,vahinkojen mahdollisuus kasvaa. Siperiankissaa onkin syytä pitää hiukan silmällä,sillä se on mukana kaikissa kodin askareissa ja älykkäänä rotuna ryhtyy myös omatoimisiin kokeiluihin. Moni siperiankissa avaa ovia,kuljettaa esineitä tai pakkaa itsensä koulureppuun. Hyvin aktiivisena kissana se tarvitsee leikkitoverin - koiran,kissan tai lapsen. Yksinäsyys ei sovi sosiaaliselle siperiankissalle. Siperiankissa on eloisuudestaan huolimatta hiljainen. Se juttelee kurnutuksin ja sirkutuksin. Sitä on helppo tulkita: se on ilmeikäs ja hakee kontaktia katseellaan. Jos sillä on joku hätä se kertoo sen hyvin selvästi. Tunteellinen siperiankissa reagoi myös herkästi mielenliikkeisiin. Itkevä lapsi saa nopeasti lohduttajan puskemaan ja kehräämään. Siperiankissa elää perheen kaikki hetket voimakkaasti ja tunteella.

Lähde:Siperiankissat.net